Olisiko battlefront parempi kuin vaalit?
Asensin exän koneelle ikivanhan star wars battlefieldin, hain jopa päivitykset siihen lucasartin sivuilta. Sitten päästin pedon irti.
Poika heittäytyi riemulla vaalitaistoon, aloittaen vakuuttavan teemojensa esittelyn ja ideologisen väittelyn vastaehdokkaansa kanssa ampumalla alas muutamia keskeisiä vastustajia. Savun hälvettyä aluksen romujen keskeltä ei noussut yksikään pää. Ei Väyrystä, eikä smp:n päivitettyä beta-versiota. Jotenkin niin paljon uskottavampaa, tämä.
No, jos Ultra Bra nousee lavalle suureen taistoon ehdokkaamme/ehdokkaansa rinnalle niin miksei petokin voi taistella pelissä joka häneltä on normien mukaan kielletty noin 2 1/2 vuoden ajan.
Todellisuus nyt vain on.
Unta ja vaalien valvontaa
Edellisen blogimerkinnän kadottua bittiavaruuteen minäkin katosin. Nyt odotan pääsyä lääkäriin, että saisin unilääkkeitä, jotta jaksaisin valvoa nämä vaalit, koska kiinnostaa kumpi nato ja eu myönteinen ehdokas pääsee jatkoon. Tietysti aion kantaa korteni kekoon minäkin, onneton.
Ottaen huomioon että vaaleissa äänestetään arvojen ja ideologian takia, (pahus, on tainnut suurimmalta osalta duunareita ja tavallisia suomalaisia unohtua kuka ketäkin edustaa)ei ole vaikea todeta, että omakin naamani jonka peilistä näen, alkaa pikkuhiljaa vihertää. Aiemmin kun se on pääasiassa punoittanut.
No, terveellisempää sekin, kuin että olisi aivan sinisenä. Se olisi vähän kun että olisi ollut pakastimessa muutamia vuosia, (ettei vaan tulisi mokattua mitään) sitten sieltä esiin nostettuna, päältäpäin hyvännäköisenä joutuisi “yhtäkkiä” pressaksi. Vaikka niin näissä vaaleissa, pahoin pelkään, tapahtuu.
Eli Sauli “olinhan broileri minäkin” N. istuu, onneksi, Tarjan lämmittämälle paikalle. Aika näyttää, tänään näyttää tältä.
Mainos